Mäntyharjun kunnan viimeaikaiset toimet kaivostoiminnan osalta antavat huolestuttavan signaalin etenkin matkailualalla toimiville yrittäjille, joiden elinkeino pohjaa puhtaaseen luontoon ja mielikuviin. Puhdas luonto on myös vetovoimatekijä vapaa-ajan asukkaiden silmissä. Jos meillä ei ole luontoa, niin mitä meille jää?
Puhdasta luontoa tulee vaalia. Suomi on maailman mittakaavassa hyvin poikkeuksellinen maa, jossa jokamiehenoikeuden suomin oikeuksin ihan jokainen meistä pystyy hyödyntämään maamme vihreää kultaa ja sen suomia rikkauksia.
"Puhdas luonto ei ole itsestäänselvyys, sen ei tulisi olla kaupan ja sen tulisi olla kaikille saavutettavissa"
Mäntymetsät, kirkkaat järvet ja kauniit harjumaisemat ovat olleet osa mäntyharjulaista sielunmaisemaa yli 400 vuotta. Niin kauan kuin kirkonkirjoissamme merkintöjä riittää, ovat kauniit luontomaisemat olleet niitä vetovoimatekijöitä, jonka vuoksi tänne tullaan joka kesä sankoin joukoin myös Helsingin seudulta, elpymään ja rentoutumaan.
Täällä riittää puhdasta luontoa ladata akkuja, patikoida, meloa, supppailla, uida, polkujuosta, golfata, maastopyöräillä, hiihtää, lumikenkäillä, pulkkailla, kelkkailla ja kalastaa upeissa järvimaisemissa ympäri vuoden.
Meillä ei ole metropoleja, ei ruuhkia ja pilvenpiirtäjiä, juurikaan saastuttavaa teollisuutta tai valosaastetta. Sen sijaan mäntymetsiä ja ilmanpuhtautta, tuota vihreää kultaa, meillä on yllin kyllin.
Miksi luopuisimme tärkeimmästämme ja antaisimme päätösvallan meille kaikille kuuluvan kansallisomaisuutemme käytöstä voitontavoitteluun pyrkivälle, mahdollisesti monikansalliselle, yhtiölle?
Kaivostoimintaa on tarkasteltava kriittisesti
Minun nähdäkseni kaivostoiminta on enemmän uhka, kuin mahdollisuus, jonka riskit ovat liian suuria. Pelkoa eivät hellitä viimeaikaiset grafiittikaivossuunnitelmat ja niistä uutisointi Peruvedenkään suunnalla. Mielestäni kaivostoimintaa tulisi säädellä ja valvoa nykyistä tehokkaammin, etenkin kun siitä saatava hyöty paikalliselle elinvoimaisuudelle ei ole pysyvää, eikä edes kovin selvää. Haitat sen sijaan ovat paikallisia ja myös säilyvät, vaikka kaivostoiminnan voitot valuisivatkin jonnekin muualle, yhä useamman maanomistajankin asuessa tämän kunnan ulkopuolella.
Mahdollisesti lähitulevaisuudessakin käytävässä kaivoskeskustelussa on hyvä tiedostaa, että yksikään alue, jonne kaivostoimintaa suunnitellaan ei ole pelkkä mäki, kangas tai suo. Tämä on meidän ja lastemme koti, monelle meistä myös elinkeinomme lähde. Kaivos vaikuttaa laajalti ympäristössään ja vaikka toiminta itsessään saattaa olla lyhytaikaista, ulottuvat vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.
Minusta tämä on myös kansalaiskeskustelun paikka. Kunnanvaltuutettujen päätösten tulee olla todellista julkista harkintaa, eivätkä ne saa olla pelkkiä muotoseikkoja hallinnon proseduureissa.
Mäntyharjussa 15.11.2020
Piia Mäkilä
Valtuustoehdokas kuntavaaleissa 2021-2024
Commenti